Kuka on aina se, joka jätetään kutsumatta tai kutsutaan viimeiseksi, kun suunnitellaan tyttöjen iltaa?

Kolmekymppinen, naimaton ja lapseton nainen.

Kolmekymppisellä naimattomalla ja lapsettomalla naisella, joka kuitenkin elää parisuhteessa ei ole minkäänlaista arvoa. Se luokitellaan naiseksi, joka ei osannut kasvaa aikuiseksi tai piti uraansa tärkeämpänä kuin perhettä. Se saa aina koiramaisen alistuvia katseita kun puhe kääntyy perheasioihin.

Jos se kutsutaan tyttöjen iltaan, se saa istua sivussa kun muut puhuvat pikku Jeminan ja Petterin korvatulehduksista, synnärille jääneestä krapulasta ja raskausajasta. Se ei voi ymmärtää kuinka hankalaa lapsiperheen elämä on ja kuinka paljon rajoituksia lapset tuovat.

No hittoako menivät hankkimaan niitä. Minä käyn mieluummin matkoilla silloin kun haluan ja jos haluan viettää krapula päivän peiton alla, niin minä teen niin. Mutta, kas! Minä olenkin niin itsekäs tai lapsellinen etten ole noita hankkinut.

 

Työhaastattelussa kolmekymppiseltä udellaan, että montakos lasta teillä olikaan ja kun ei ole niin koskas niitä sitten on tulossa.

Lehdissä hehkutetaan yhtä toisensa jälkeen, kun taas on yksi naisministeri päättänyt jättää työnsä ja laittaa perheensä etusijalle. Ei siinä mitään vikaa, mutta miksi ihmeessä nämä tyypit pitää nostaa jalustalle, kuin paremmatkin pyhimykset? Mitä vikaa siinä on että ei ole lapsia. Minä en ainakaan halua tai jaksa selvitellä syitä siihen, miksi meillä on kahden aikuisen ihmisen talous.

Jos sanon, etten halua lapsia, minusta tehdään kylmä uraohjus, joka ei ajattele ketään muita kuin itseään ja jos taas kerron että siihen on joku lääketieteellinen syy, saan kuunnella voivottelua ja katsella taas niitä koiramaisen sääliviä ilmeitä, että voi,voi.

Syyt ovat ihan minun omiani, eikä minulle tarvitse luetella mitä vaihtoehtoja minulla on. Kysyn jos haluan! En myöskään halua sitä että minut lokeroidaan johonkin tiettyyn luokkaan... tai itseasiassa, niinhän on jo tehty. Lapsettomia naisia saa syrjiä ihan niin paljon kuin halutaan, eikä siitä tarvitse edes tunteasyyllisyyttä. Miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta ja ikärasismista jaksetaan jauhaa vaikka kuinka paljon, mutta miksei kukaan puutu tähän lapsettomuusrasismiin? On kaiken maailman mammajumppia ja äiti-lapsi tapahtumia. Miksei voida järjestää ihan samoja asioita, mutta ilman että kategorioidaan naiset?